01/06/2026
Osanotto läheisille ja ystäville.
Sinivalkoinen kitara on vaiennut
Kitaristi ja sovittaja Esa Pulliainen menehtyi 69-vuotiaana pitkän sairauden uuvuttamana kotonaan, Vantaalla, lauantaina 30.5.2026. Esa syntyi Helsingissä 1.1.1957.
Esa tunnetaan ennen kaikkea lähes 50 vuotta toimineen, Tuomari Nurmiota säestäneen, Köyhien Ystävät -yhtyeen raunioille vuonna 1979 perustetun Agents-yhteen kitaristina ja musiikillisena johtajana. Esan rinnalla hänen isoveljensä, Kai Pulliainen, toimi Agentsin basistina yhtyeen alkutahdeista lähtien. Muutoin Agentsin kokoonpano on vuosikymmenten mittaan vaihdellut solistien myötä, m***a Pulliaisten veljekset soittivat Agentsissa bändin alkuhetkistä aina loppuun saakka.
Agents nosti esiin Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen kaltaisia, aiemmin suurelle yleisölle tuntemattomia laulajia, jotka olivat Agentsin pisimpään jatkuneita vokalistikiinnityksiä. Agents säesti lisäksi sekä levyillä että kiertueilla myös jo tunnetumpia artisteja, kuten Rauli Badding Somerjokea, Ville Valoa sekä Maustetyttöjä. Kulta- ja platinalevyjä tuottanutta suursuosiota yhtye nautti solistinaan Sorsakoski, Kääriäinen ja Ville Valo.
Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Agents toimi pitkään YLE TV2:n suositun Laulava sydän -ohjelmasarjan housebandina, mikä sopi yhtyeelle erinomaisesti: aktiivisesti keikkailevien suomalaiskokoonpanojen joukosta Agentsin yleisön ikähaitari oli kaikkein laajin.
Esan vaikutus suomalaisen rock- ja kevyen musiikin kehitykseen oli valtava. Hän yhdisti näkemyksellisesti rautalangan, rockin ja iskelmän, minkä taustana oli toisaalta hänen rakkautensa perinteiseen 1950- ja 60-lukujen rock'n'rolliin ja
rockabillyyn, toisaalta hänen kiintymyksensä sekä koti- että ulkomaisiin viihdemusiikin klassikoihin. Hänen erilaiset kitaristiesikuvansa kuvaavat hyvin hänen laajaa musiikillista makuaan: heidän skaalansa ulottuu virkamiesmäisestä
Heikki Laurilasta outolintu Tommie Mansfieldiin ja Albert Järviseen. Rautalangan puolelta Esa mainitsi esikuvikseen Sounds-yhtyeen Henrik Granön ja Shadowsin Hank
Marvinin, perinteisen rock'n'rollin piiristä Elvis-kitaristit Scotty Mooren ja James Burtonin, ja kantrimusiikin puolelta Chet
Atkinsin ja Lloyd Greenin. Pulliainen arvosti myös jazzin parissa kunnostautunutta Kenny Burrellia.
Esa itse oli instrumenttinsa keskeisin vaikuttaja maassamme - "sähkökitaran Kekkonen" kuten muusikko ja kulttuuritoimittaja Suonna Kononen
Karjalainen-lehdessä totesi. Erinomaisia soittajia on muitakin, m***a kukaan ei instrumentalistina inspiroinut niin laajaa määrää soittotyylinsä kopioijia niin monena vuosikymmenenä, kuin Esa. Tämä liittyy myös hänen paneutuneisuuteensa kitaran lisälaitteiden valinnoissa tai pois-valinnoissa, hänen omalle studiolleen huolellisesti keräämäänsä vintagehenkiseen laitteistoon, ynnä hänen kykyynsä sekä sovittaa että äänittää musiikkinsa niin täyteläisenä, että levytykset toimivat muille
muusikoille tavoitteina myös äänitysteknisesti.
Esan 2000-luvun instrumentaalit levytykset C-Comboks nimeämänsä kokoonpanon kanssa ovat kitarainstrumentaalien juhlaa. 2000-luvulla hän myös piti alkuperäistä rock'n'rollia esillä keikkailemalla ja levyttämällä Mr. Breathless
-taiteilijanimeä käyttävän laulaja-pianisti Marko Julkusen kanssa.
Kun Pulliaisen kymmeniin levyihin nouseva tuotanto on nyt arvioitavissa, esiin piirtyy kristallinkirkas näkemys, jossa kokonaisuuden laatu on häkellyttävä: notkahdukset
loistavat poissaolollaan.
Luonteltaan Esa oli yhdistelmä konservatiivia ja loputtoman uteliasta tutkijaa: vähemmän tunnetaan hänen asiantuntevaa kiinnostustaan esimerkiksi elektroniseen musiikkiin ja etenkin sen kotimaiseen historiaan, tai hänen perehtyneisyyttään kotimaisen kirjallisuuden suuriin nimiin, ehkä mieluisimpana Pentti Saarikosken tuotanto. Pulliaisten kotona seiniä koristaa kymmenten taideteosten näkemyksellinen kokoelma, ja jo design-huonekaluista näkee, että kyseessä kulttuurikoti. Esa ja hänen Marita-vaimonsa ovat aina olleet tyylitajuisia sormenpäitään myöten, Esa paitsi musiikissaan, niin myös koko elämänsä suhteen.
Nyt jo aikuinen Brita-tytär oli Esan ylpeys ja silmäterä.
Esa kuunteli usein ja mielellään radiosta YLE:n Ykkösen kulttuuridokumentteja ja haastatteluja, arvosti hyviä käytöstapoja ja viljeli niitä myös itse, oli verbaalisesti lahjakas arvostettu haastateltava, ja yksityisoloissa hänen voimakkaan persoonansa
taustalta paljastui valloittava sydämellisyys. Liikunnan puolella hän harrasti vuosikymmenten ajan aktiivisesti laskettelua ja pyöräilyä, kortiton mies kun oli.
Helsingin ohella Esalle rakkaita paikkoja olivat Lavian kesäpaikka sekä Äkäslompolon mökki. Kutsuttujen vieraiden isäntänä hän omistautui heille totaalisesti - vastaavaa vieraanvaraisuutta en ole muualla kokenut.
Esa Pulliaiselle myönnettiin tunnustuksena työstään musiikin parissa muun muassa Valtion säveltaiteenpalkinto v. 2003, Vantaan kulttuuripalkinto v. 2015 sekä Erikois-Emma v. 2023. Hänen viimeiseksi levyjulkaisukseen jäi maaliskuussa
kauppoihin tullut Agents Kehä kaartuu Vol.1 -niminen neljän raidan EP, jonka takakansiteksti päättyy näihin Esan sanoihin: "Kehä kaartui ja ympyrä sulkeutui.
Hyvät sävellykset ja hyvät muistot kestävät kulutusta kulumatta."
Josper Knutas
